Apteekkarin neuvot.

Varautumisella pyritään ehkäisemään vaaratilanteita ja valmistellaan toimenpiteet poikkeusolojen varalta. On hyvä varautua häiriötilanteisiin, kuten pitkittyneeseen sähkökatkoon tai siihen, jos kauppaan ei pääsekään esimerkiksi sairastumisen vuoksi. Yleisohje varautumisessa on, että kotona tulisi pärjätä itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta poikkeustilanteen sattuessa.

Kotona olevaa hätätilanteisiin varattua ruokaa ja juomaa kutsutaan kotivaraksi. Kotivara on osa omatoimista varautumista. Kotivaraan kuuluu sellaisia tarvikkeita, joita tarvitaan päivittäin, kuten vettä ja ruokaa. Kokoa kotivara sellaisista tuotteista, joita käytät muutenkin, mutta jotka säilyvät hyvin huoneenlämmössä. Kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään arjessa tarpeen mukaan ja tilalle hankitaan uutta. Näin ruokien kierto sujuu, eivätkä tuotteet pääse vanhenemaan ja siten synny turhaa hävikkiä. Olennaista on, että ruokaa on kaapeissa riittävästi, jotta koko perhe pärjää. Muista myös varata lemmikeille riittävästi ruokaa. Mieti myös mitä ja miten voit tarvittaessa laittaa ruokaa sähkökatkon aikana. Ruokaa voi valmistaa esimerkiksi retkikeittimen tai pihalla grillin avulla.

Ruoan säilytys ja säilyminen sähkökatkon aikana

Kun sähköt ovat poikki, ei jääkaappi tai pakastin pysy kylmänä. Sähkökatkon aikana kannattaa välttää pakastimen avaamista. Ensimmäisenä käytetään tuoreet ja jääkaapissa säilytettävät tuotteet, sillä pakastimen sulaminen kestää jopa useita vuorokausia ja jääkaappikylmät sulaneet elintarvikkeet voi valmistaa ruoaksi tai kypsentää ennen uudelleen pakastamista.

Vesi on tärkein

Vesikatko voi johtua esimerkiksi sähkökatkosta tai veden saastumisesta. Jos vettä ei tule tai se on saastunutta, ovat kannelliset astiat tarpeen. Niihin voi hakea varavettä viranomaisten perustamasta vedenjakelupisteestä. Myös pullotettua vettä on hyvä pitää kotona aina varalla. Vettä tarvitaan juotavaksi noin 2 litraa päivässä. Lisäksi sitä tarvitaan ruoanlaittoon, hygieniaan ja WC:n huuhteluun. Ilman vettä vessan voi vetää vain kerran, mutta pönttöön voi asentaa roskapussin, johon tehdään tarpeet.

Kotona on hyvä olla ainakin:

• Kannellisia astioita veden kuljettamista ja säilyttämistä varten
• Juotavaksi valmista mehua ja pullotettua vettä
• Helposti valmistettavaa ja kaikille perheenjäsenille sopivaa hyvin säilyvää ruokaa
• Ruokaa lemmikkieläimille

Onko kotonasi paristoilla toimiva radio?

Suurin osa talojen lämmitysmuodoista tarvitsee sähköä toimiakseen. Varsinkin talvella asunto kylmenee nopeasti ja sähkön palattua talojen lämmittäminen vie aikaa. Myös kaikki viestintä on sähköstä riippuvaista, joten tietoliikenneyhteydet toimivat niin kauan kuin akut riittävät.

Myös nämä olisi hyvä olla kotona varalta:

• Paristoilla toimiva radio ja varaparistoja
• Puhelin, jossa on virtaa
• Varavirtalähde puhelimen lataamista varten
• Taskulamppu ja paristoja
• Kynttilät ja tulitikut
• Käteistä rahaa
• Välttämättömät henkilökohtaiset lääkkeet
• Lääkekaapin perusvarasto
• Joditabletteja
• Hygieniatarvikkeet
• Ensiaputarvikkeet
• Puukko, kirves, saha ja pistolapio
• Käsisammutin/sammutuspeite

 

LÄÄKEKAAPIN KOTIVARA

Kotivaran yksi tärkeä osa on monipuolisesti varustettu lääkekaappi. Kun tauti yllättää, voi olla liian myöhäistä lähteä apteekkiin ostoksille. Lääkekaapin sisältö olisi hyvä käydä läpi puolivuosittain, jotta täydennystarpeet huomaa ajoissa. Samalla on syytä tarkistaa lääkkeiden ja muiden tuotteiden kestoajat. Lääkekaapin sisältö kootaan aina yksilöllisten tarpeiden mukaan lemmikkieläimiä unohtamatta. Esimerkiksi kuume- ja kipulääkkeestä pitää jokaiselle perheenjäsenelle valita sopiva lääkeaine, lääkemuoto ja vahvuus. Lapsille on hyvä olla liuosmuotoinen tai suussa hajoava lääke ja aikuisille nieltäviä tabletteja. Yksittäistä lääkettä ei tarvitse varastoida suurta määrää, vaan yksi itsehoitopakkaus riittää. Lääkkeet sijoitetaan turvalliseen, kuivaan paikkaan huoneenlämpöön. Vessa tai kylpyhuone ovat huonoja paikkoja säilyttää lääkkeitä, koska tilat ovat kosteita ja niiden lämpötila saattaa vaihdella. Lääkekaappia ei kannata sijoittaa myöskään keittiöön lieden läheisyyteen.

Lääkekaappiin on hyvä laittaa lista tärkeistä yhteystiedoista ja tallentaa ne myös valmiiksi puhelimeen:

Yleinen hätänumero 112

Myrkytystietokeskus: 0800 147 111 tai 09 471 977

Lääkekaapin perusvarusteita:

• Kipu- ja kuumelääke esimerkiksi ibuprofeenia ja parasetamolia, aikuisille ja lapsille omat valmisteet
• Nenäsuihke kuiville limakalvoille ja tukkoisuuteen
• Lääke kurkkukipuun
• Lääkehiili jauheena myrkytysten ensiapuun
• Ripulilääke
• Valmiste neste-suolatasapainon säätelyyn
• Ummetuslääke
• Närästyslääke
• Antihistamiinitabletteja allergisen reaktion ensiavuksi
• Kortisonitabletteja
• Hydrokortisonivoidetta erilaisiin iho-oireisiin
• Auringonsuojavoidetta ja perusvoidetta
• Kuumemittari, perinteinen ja/tai elektroninen kuumemittari
• Haavanpuhdistusainetta
• Laastareita
• Rakkolaastareita
• Sidetarpeita
• Kertakäyttöinen kylmäpakkaus
• Palovammageeli
• Punkkipihdit
• Sakset ja pinsetit
• Omat henkilökohtaiset lääkkeet ja erityistarpeet
• Joditabletteja alle 40-vuotiaille

 

Lue lisää jodista täältä.

 

© Helena Jalonen, apteekkari ja Markku Jalonen, kriisinhallintaveteraani

Lapsen kipu on syytä aina hoitaa. Osa lapsista tuntee herkemmin kipua kuin toiset. Usein kipua alihoidetaan, mikä voi johtua siitä, etteivät lapset aina osaa ilmaista kipuaan eivätkä paikallistaa sitä oikein. Myös vanhemman voi olla vaikea tunnistaa pienen lapsen kipua, jos lapsi ei osaa vielä puhua. Usein itkun sävystä voi kuitenkin päätellä, johtuuko itku kivusta.

Lapsen kivunhoidossa on tärkeä aloittaa kivunlievitys lääkkeettömillä kivunhoitomenetelmillä kuten halaamisella, lohduttamisella ja kivuliaan kohdan puhaltamisella. Jos kipu ei lievity lääkkeettömästi, on tärkeä aloittaa tilanteeseen sopiva kipulääkitys. Yleisin virhe lapsen kivun hoidossa on odottaa liian pitkään kivun lievittymistä. Toinen yleinen virhe on antaa lapselle lääkettä liian vähän. Kipulääke tehoaa parhaiten, kun se otetaan mahdollisimman pian ja oikealla annoksella. Lapsilla kipulääkkeet annostellaan useimmiten painon mukaan. 

Lasten kivun lääkinnässä on suositeltavinta käyttää suun kautta annosteltavia lääkemuotoja, kuten oraalinesteitä, rakeita tai suussa hajoavia tabletteja. Suun kautta annostelu on aina tehokkaampaa ja tarkempaa kuin peräsuolen kautta annostelu. Peräpuikkojen käyttö ei ole suositeltavaa kuin poikkeustapauksissa, esimerkiksi oksentelevalle lapselle, koska peräpuikoista lääkeaineen imeytyminen on heikompaa. Isommille lapsille sopivat myös tavalliset nieltävät tabletit. Muista aina katsoa lääkkeen paino- ja ikäraja pakkausselosteesta oikean annoksen varmistamiseksi.

Kipulääkettä oikea annos

Pienen lapsen ensisijainen kipulääke on parasetamoli. Jos parasetamolin teho on riittämätön, voidaan käyttää tulehduskipulääkettä, kuten ibuprofeenia, joko yksinään tai yhdistelmänä parasetamolin kanssa. Tulehduskipulääkkeistä asetyylisalisyylihappoa ei tule käyttää lapsen ensisijaisena kuumelääkkeenä, koska sen käyttöön kuumesairauksien yhteydessä voi liittyä harvinainen, mutta vakava sivuvaikutus, niin sanottu Reyen oireyhtymä. Vaikeaan kipuun lääkäri voi määrätä myös vahvempia kipulääkkeitä.

Kipulääkkeet alentavat myös kuumetta. Kuumeella on tärkeä tehtävä elimistön puolustautumisessa taudinaiheuttajia vastaan. Kuumeeseen suositellaan lääkettä vasta kun kuume nousee yli 38,5 asteeseen, mikäli lapsi on muuten hyvinvoiva ja pirteä. Tavallisimpia lasten kuumelääkkeitä ovat ibuprofeeni ja parasetamoli. Jos yhden lääkeaineen asemesta käytetään sekä parasetamolia että ibuprofeenia vuorotellen tai yhtäaikaisesti, vähenevät kuume ja kipu hiukan nopeammin kuin yhdellä lääkkeellä. Useita tulehduskipulääkkeitä ei pidä kuitenkaan käyttää samanaikaisesti eli isompia lapsia lääkitessä kannattaa huomioida, että flunssan hoitoon tarkoitetut valmisteet sisältävät usein myös särkylääkettä.

On hyvä muistaa, että itsehoito on aina tarkoitettu vain lievien, normaalisti itsestään paranevien oireiden ensihoitoon ja kivunlievitykseen. Jos lapsen kipu pitkittyy, sille ei löydy syytä tai yleisvointi heikkenee, lapsi on syytä viedä lääkäriin.

© Helena Jalonen, apteekkari

 

Tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita lääkkeitä erilaisiin särkyihin. Tulehduskipulääkkeitä suun kautta pitkään käytettäessä riskinä on saada vakava ruoansulatuskanavan verenvuoto. Suomessa menehtyy vuosittain arviolta 100-200 ihmistä tulehduskipulääkkeiden haittavaikutuksiin. Tulehduskipulääkkeiden haitat ovat samanlaisia riippumatta siitä, ovatko ne itsehoito- tai reseptilääkkeitä. Mahavaivojen puuttuminen ei takaa turvallisuutta, koska mahahaava on usein oireeton. Riski saada mahahaava kasvaa jos käytetään useita särkylääkkeitä päällekkäin ja lääkettä käytetään jatkuvasti. Ihon kautta imeytyvä tulehduskipulääke on yleensä parempi vaihtoehto siksi, että se vaikuttaa paikallisesti, ja sillä on erittäin harvoin haittavaikutuksia.

Tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat vakavat haittavaikutukset vähenevät huomattavasti, jos suun kautta otettava lääkitys voidaan korvata paikallisella hoidolla. Ihon kautta imeytyviä tulehduskipulääkkeitä käytetään sekä äkillisissä että pitkään jatkuvissa sairauksissa, sillä ne vähentävät kudosturvotusta sekä lievittävät yhtä tehokkaasti tulehdusta ja kipua kuin suun kautta otettu tulehduskipulääkitys. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi akuuttien vammojen ja äkillisten niveltulehdusten tai kroonisten kipujen, kuten lievän tai kohtalaisen nivelrikon hoitoon. Paikallisesti käytettävät tulehduskipulääkkeet kulkeutuvat jatkuvassa käytössä ihonalaiseen kudokseen ja lihakseen.  Lääkeaineen imeytyminen kudoksesta verenkiertoon on kuitenkin vähäistä. Kun tulehduskipulääkettä käytetään paikallisesti, elimistön lääkeainepitoisuudet jäävät kokonaisuudessaan pienemmiksi ja erityisesti vatsaan ja munuaisiin kohdistuvia haittavaikutuksia ilmenee vähemmän kuin suun kautta annosteltuna. Ohjeiden mukaisessa paikalliskäytössä ei ole todettu vakavia haittoja, koska lääkkeen pitoisuus verenkierrossa on pieni. Kipugeelien käyttöön liittyy valoherkistymisen mahdollisuus, jos voideltu ihoalue joutuu auringon valoon. Lisäksi paikalliset tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa ihon lievää punoitusta, kutinaa tai ihottumaa muutamalla prosentilla käyttäjistä. 

Vain oikeanlainen käyttö tehoaa

Lääkkeen imeytyminen iholta vaihtelee yksilöllisesti, joten myös ihon kautta annosteltavien tulehduskipulääkkeiden teho voi vaihdella jonkin verran henkilöstä toiseen. Ylipainoisella henkilöllä lääkeaine voi imeytyä hitaammin kuin normaalipainoisella, jos voitelukohdassa on paljon rasvakudosta. Paikallisia tulehduskipulääkkeitä sivellään iholle 2-4 kertaa vuorokaudessa.  Geelin levittäminen säännöllisesti ohjeen mukaan usean vuorokauden ajan on tarpeen riittävän pitoisuuden ja tehon saavuttamiseksi. Paikallinen tulehduskipulääke on hyvä hieroa kevyesti ihoon, jotta se imeytyy nopeasti. Ihon pinnalle ei tule jättää ylimääräistä kerrosta, sillä vain ihoon imeytynyt lääke kulkeutuu kudokseen ja vaikuttaa. Lääkkeen imeytyminen kestää muutaman minuutin, joten geelin levittämisen jälkeen on hyvä odottaa hetki ennen kuin peittää voidellun alueen vaatteilla. Lisäksi on tärkeä pestä kädet, sillä on varottava, ettei geeliä joudu silmiin tai suuhun. Saunaan, suihkuun tai uimaan ei kannata mennä heti, jottei lääkkeen teho muutu.

Jos vatsa kestää, voidaan tilanteen mukaan käyttää yhtä aikaa sekä suun kautta että paikallisesti vaikuttavaa tulehduskipulääkettä kuuriluontoisesti. Apteekista ihon kautta annosteltavia tulehduskipulääkkeitä saa ilman reseptiä. Eri valmisteiden välillä on eroja geelin levittyvyydessä ja imeytyvyydessä. Kipugeeliä ei kuitenkaan ole hyvä käyttää omin päin viikkoa pidempään. Jos oireet eivät sinä aikana hellitä, on parasta mennä lääkärin vastaanotolle tutkittavaksi.

Lue myös apteekkari Helenan vinkit nivelrikon hoitoon.

© Helena Jalonen, apteekkari